Pihka on kaikille tuttu, hyväntuoksuinen, mutta tahmeudessaan hankala aine, joka takertuu tiukasti varomattoman kuuseen kurkottelijan sormiin. Se on muun muassa eteerisistä öljyistä ja hartseista muodostuva seos, jota erityisesti mänty ja kuusi erittävät suojatakseen solukoitaan taudeilta ja tuholaisilta. Sekä kuusen että männyn pihkaa kerätään, mutta tehty tutkimus on toistaiseksi keskittynyt enemmän kuusenpihkaan. Pihkaa on käytetty perinteisesti
Alkukesästä raikkaanvihreinä pullottavat kuusenkerkät ovat saaneet kerääjät liikkeelle, ja keruuta helpottavat uudet innovaatiot tulevat varmasti lisäämään keruumääriä tulevina vuosina. Kuusenkerkkien lisäksi metsästä on kerättävissä muun muassa pihkaa, mahlaa ja nuorenmännynkuorta monien muiden raaka-aineiden ohella. Viime aikoina luonnontuoteala on herättänyt Suomessa kasvavaa kiinnostusta, mikä tarjoaa metsänomistajille uusia mahdollisuuksia lisäansioihin. Metsään ei kuitenkaan kannata lähteä suin päin
Humisevat hongat ja ylväinä kohoavat näreet ovat merkittävä osa suomalaista kansallismaisemaa, ja niille on paikka lähes jokaisen suomalaisen sydämessä – eikä ihme! Ovathan suomalaisen yhteiskunnan perustukset nivottu tiiviisti yhteen metsien kanssa. Metsiin suhtaudutaan tunteella. Viime vuosina kiihtynyt ilmastokeskustelu on kuitenkin ladannut metsille entistä enemmän odotuksia. Samalla kun metsistä toivotaan tehokasta hiilinielua, fossiilisten materiaalien käytön korvaaminen
Asioilla on syynsä, sanotaan. Minustakin on viime aikoina tullut tuon lauseen kannattaja. Monta välivaihetta ja käännettä piti matkan varrella olla, ennen kuin jo vuosia sitten tavoitteeksi asettamani metsävarainhoidon liiketoiminta näki päivänvalonsa. Jälkikäteen katsottuna jokaiselle käänteelle näyttäisi lopulta löytyvän oma tarkoituksensa. Kymmenen vuotta suunnittelua, hauduttelua, kouluttautumista ja yrittäjyyttä. Viisi vuotta yrittäjyyden ohessa tapahtunutta metsävarainhoidon testausta, käytäntöä,
